*

Vesa Virri Uskaltaa uskaltaa

Kunnat ovat liian suuria ja pieniä

Kuntavaaleissa useampikin puolue on nostanut keskiöön kuntaliitosten vastustamisen. Ja koska kunta on monelle suomalaiselle identiteetti, johon suhtaudutaan usein tunnepohjaisesti; tämä varmaan vetoaakin joihinkin äänestäjiin.

Samalla kyse on puolueiden omasta asemasta: Perinteisesti monet Suomen pienet ja keskisuuret kunnat ovat olleet Keskustan yksinvaltaisia alueita. Kaksi- ja ruotsinkielisillä alueilla valtaa on puolestaan usein pitänyt RKP. Tästä vallasta ei olla halukkaita luopumaan.

Mikäli kunta ei kuitenkaan kykene suoriutumaan velvollisuuksistaan tai mikäli  kuntarajat estävät alueen järkevää kehitystä, tulee voida nähdä myös muunlaisia vaihtoehtoja. Kunnalla on kuitenkin myös lakisääteisiä velvollisuuksia, joita sen tulee pystyä hoitamaan.

Samalla ollaan syystäkin huolissaan päätöksenteon katoamisesta kunnissa kansalaisten ulottumattomiin. Tämä on todellisuutta jo nyt, sillä iso osa päätöksenteosta ja samalla budjettivallasta on siirretty erilaisten kuntayhtymien päätettäväksi. Tällöin tärkeimpiä kuntaa koskevia päätöksiä tekevät aivan muut kuin kuntalaisten suoraan valitsema valtuusto.

Oma ongelmansa on kaavoitus ja siihen liittyvä kilpailu hyvistä veronmaksajista: Käytännössä tilanne on pääkaupunkiseudulla se, että Espoo, Kauniainen ja osa kehyskunnista kuorivat kermat eli parhaat veronmaksajat päältä kaavoittamalla varakkaimmille ihmisten asuinalueita, kun taas sosiaalinen asuntotuotanto ja samalla niiden tuomat haasteet jäävät pääosin Helsingin ja Vantaan hoidettavaksi.

Seudullisiin haasteisiin nähden pääkaupunkiseudun nykykunnat ovat liian pieniä, kun taas paikallisiin asioihin nähden liian suuria. Esimerkiksi kaikilla Itä- ja Pohjois-Helsingin alueilla ei ole ollenkaan omia valtuutettuja, jolloin ko. lähiöiden ääni ei juuri kaupunginvaltuustossa kuulu.

Tietyissä asioissa tarvitaan siis nykyistä laajempaa päätöksentekoa ja samalla ns. lähipalvelut voitaisiin päättää yhä lähempänä kansalaisia. Oma mallini koskee lähinnä pääkaupunkiseutua, mutta sitä voitaisiin varmaan soveltaa muuallakin. Ratkaisu olisi siis kaksivaiheinen hallintomalli, jolla turvattaisiin samalla kansalaisdemokratia:

Helsingin seudulle tulisi ensinnäkin luoda laaja metropolihallinto, joka käsittelisi koko seutua koskevia asioita. Näitä olisivat ainakin joukkoliikenne, kaavoitus sekä ainakin erikoissairaanhoito. Toisaalta kansalaisten vaikutusvallan turvaamiseksi pääkaupunkiseudun eri alueille tulisi luoda paikallishallinto, jossa päätettäisiin ns. lähipalveluista.

Päättäjät tulee myös valita demokraattisesti: Kuten aiemmin totesin, nykyisissä kuntayhtymissä päätökset siirtyvät kansalaisten tavoittamattomiin, kun päätöksiä tekevät aivan muut henkilöt kuin kuntalaisten valitsemat valtuutetut. Sekä seutu- että paikallisvaltuuston vaalit voitaisiin järjestää samalla kertaa, jolloin vaalikausi olisi myös sama eli neljä vuotta.

Toimiakseen paikallishallinnolle tulee myös antaa todellista päätösvaltaa eli rahaa. Mikäli paikallishallinnolla ei ole budjettivaltaa, siitä tulee helposti jonkinlainen ompeluseura tai keskustelukerho. Paikallisvaltuustolla tuleekin joko olla oma verotusoikeus tai sille tulee taata riittävä siivu metropolin verotuksesta.

Paikallisvaltuustossa päätettäisiin siis lähipalvelut kuten esimerkiksi päivähoito, nuorisotoimi, alakoulut, viheralueet ja kirjastot. Tällöin kansalaiset pääsisivät suoraan vaikuttamaan paikallisiin asioihin omien paikallisvaltuutettujensa kanssa samaan aikaan kun koko aluetta koskevat asiat päätettäisiin seutuvaltuustossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Valitettavasti Vesa taas toistelee vanhaa vihreellistä myyttiä Espoon toimista. Pääkaupunkiseudulla on yhteiset vuokra-asuntotavoitteet jotka Espoo on täyttänyt ainakin viimeiset kymmenen vuotta kaikkein parhaiten.

Espoon saama suurempi osuus varakkaista veronmaksajista ei siis johdu kermankuorinnasta tai vuokra-asumisen laiminlyönnistä. Syy siihen on se, että Helsinki on varsin tiukkaan rakennettu joten monien ihanteena pitämän asumismuodon, eli omakotitaloasumisen, mahdolisuudet ovat pääkaupungissa olemattomat. Espoossa ja muissa kehyskunnissa on tilanne toisenlainen joten täältä ja vähän kauempaakin varakkaat etsivät unelmakotejaan tai rakentavat sellaisia. Kyse on siis luonnollisesta kehityssuunnasta ei kermankuorinnasta.

Olisi paikallaan varmistaa faktat myyttien takaa ennen kuin niiden varassa käy suunnittelemaan tulevaisuutta ;)

Lisää vuokra-asuntojen rakentamisesta: http://www.hagerlund.net/fi/espoo-helsingin-seudun...

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Espoo oli vain yksi osa pointtini, mutta kyllä espoolaiset ajatukset esimerkiksi Histan alueen rakentamissuunnitelmista todistavat vähän toisenlaisesta kaupunkisuunnittelusta. Histaanhan ei ole rataa tulossa pariinkymmeneen vuoteen, joten käytännössä siellä asuminen perustuu yksityisautoiluun.

Ei minulla sinänsä mitään omakotitaloasumista vastaan ole, mutta tehokas rakentaminen kannattaa suunnata nimenomaan raideliikenteen varteen, jolloin ihmisillä on vaihtoehtona elää ilman kahta autoa.

Toki Espoossa on matalan tuloluokankin alueita, mutta huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä ja Vantaalla. Kannatankin lämpimästi seutuvaltuustoa, joka voisi katsoa asiaa koko pääkaupunkiseudun näkökulmasta.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Histan käyttöönotto ei ole Espoon kannalta kiireellinen asia. Jo olevien joukkoliikenneyhteyksien varrella on runsaasti rakentamatonta maata jonka turvin Espoo voi kehittyä. Kilon ja Keran alueella esimerkisi. Eli meillä ei ole pakko ottaa joka maapälttiä heti käyttöön siitä välittämättä onko se liikenteellisesti järkevää vai ei.

Ja tarvinnet pienen päivityksen tiedoistasi Histan suhteen: http://www.espoonvihreat.fi/espoon-vihreat-histan-...

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri Vastaus kommenttiin #7

Joo, tiesin kyllä Espoon vihreiden ansiokkaasti vastustaneen Histan rakentamista. Kaupunginvaltuuston enemmistö kuitenkin tuki sitä, mikä kertoo heidän arvoistaan. Onneksi korkein hallinto-oikeus kuitenkin kaatoi tämän mielettömyyden.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Mitä metropolimalliisi tulee, niin toki siinä on omat etunsa, mutta myös haittansa. Itse vähän pelkään pääkaupunkiseudun kehityksen muutuvan vieläkin helsinkikeskeisemmäksi jos teemme kuntaliitoksia. Näkisin, että Espoon alueen kannalta itsenäinen Espoo olisi luultavimmin parempi vaihtoehto. Mutta ennen kaikkea itse pidän tätä kuntaliitosasiaa tärkeänä askeleena kunnallisen demokratian kannalta, eli kuuntelemmeko asiassa kuntalaisia vaiko emme. Jos näin isossa ja tärkeässä asiassa kuntalaisten mielipiteet ohitetaan niin on vaikeaa nähdä, että suuntana olisi entistä avoimempi ja kuntalaisten omaa päätösvaltaa kunnioittavampi malli.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Tämän takia olisin siirtämässä päätösvaltaa myös alemmalle tasolle eli niin sanottuihin kaupunginosavaltuustoihin. Minusta nykyiset kuntarajat ovat muutenkin keinotekoisia ja aivan turhia. Näin on esimerkiksi Itä-Helsingissä ja Itä-Vantaalla, jossa ei edes huomaa milloin kunnanraja vaihtuu.

Mäkkylässä puolestaan moni taas kiroilee sitä, että vaikka itse asuu Helsingissä, lähin juna- ja linja-autopysäkki sijaitsee Espoon puolella, jolloin joutuu ostamaan paljon kalliimman seutulipun.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

No itse tulen tulevaisuudessa kiroilemaan tuota julkisen liikenteen kaarimallia jonka takia vyöhykeraja tulee juuri ikävimpään mahdolliseen paikkaan kannaltani. Itse pidän kaarimallia ongelmallisena juuri sen helsinkikeskeisyyden takia. Mielestäni se on hyvä esimerkki siitä miten tehdään Espoon kannalta omituisia ratkaisuja helsinkivetoisen yhteistyön nimissä.

Toimituksen poiminnat