Vesa Virri Uskaltaa uskaltaa

Arndt Pekurisen kuolemasta 70 vuotta - Suomen tunnetuin rauhanaktivisti teloitettiin Kainuun korvessa

Marraskuussa tuli kuluneeksi 70 vuotta Suomen tunnetuimman pasifistin Arndt Pekurisen teloittamisesta. Pekurisen henkilöhistoria ja kuolemaan johtaneet tapahtumat ovat yleisesti tunnettuja (lainaus Wikipediasta):

Pekurinen tuomittiin aseistakieltäytymisen vuoksi vankilaan useita kertoja. Vuosina 1929–1932 hänet vangittiin useita kertoja. Tänä aikana hän joutui myös Lapuan liikkeen muiluttamaksi. Pekurisen tapaus huomattiin ulkomailla, ja hänen tuekseen laadittiin vuonna 1930 vetoomus Suomen silloiselle puolustusministerille Juho Niukkaselle. Vetoomuksen allekirjoittivat Britannian parlamentin 60 jäsenen lisäksi muiden muassa H. G. Wells, Henri Barbusse ja Albert Einstein. Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki astui voimaan 14. huhtikuuta 1931; se tunnettiin nimellä Lex Pekurinen. Laki oli kuitenkin voimassa vain rauhan aikana.

Talvisodan puhjettua Pekurinen sai yhdeksän kuukauden vankeustuomion vuonna 1940. Jatkosodan aikana vuonna 1941 hänet määrättiin etulinjaan III armeijakunnan rintamalle. Käskyssä määrättiin huolehdittavaksi, että Pekurinen tarttuu aseeseen ja käyttää sitä. Pekurinen kieltäytyi tästä, kuten hän oli tehnyt koko elämänsä ajan. Tämän vuoksi tuleva Mannerheim-ristin ritari, kapteeni Pentti Valkonen määräsi Pekurisen teloitettavaksi. Vasta kolmas Pekurisen teloittajaksi määrätty sotilas suostui tehtävään. Teloitus pantiin toimeen Suomussalmella 5. marraskuuta 1941. Aktivistit-kirjan tekijöiden mukaan kyse oli suunnitellusta tapahtumaketjusta, jonka tarkoituksena oli päästä eroon kiusalliseksi käyneestä rauhanliikkeen keulakuvasta. Pekurinen haudattiin Malmin hautausmaalle Helsinkiin.

Tapaus herättää sekä juridisia että moraalisia pohdiskeluja: Hyväksytäänkö ensinnäkin se, että valtiolla on oikeus teloittaa ihminen, mikäli katsotaan, että yleinen etu näin vaatii? Kaikki tiesivät aivan varmasti, ettei Pekurinen tule asetta käteensä suostu ottamaan, joten siinä mielessä kyseessä oli yksiselitteisesti valtion suorittama teloitus. Jatkosota edellytti tietenkin poikkeusolosuhteita, mutta omien kansalaisten teloittaminen ilman välittömäksi katsottua uhkaa on kuitenkin sellainen toimi, jonka on vaikea katsoa kuuluvan oikeusvaltioon.

Tapahtuma sai jatkoluvun 65 vuotta myöhemmin: Helsingin kaupunginvaltuusto päätti vuonna 2006 tiukan keskustelun jälkeen perustaa Länsi-Pasilaan Arndt Pekurisen puiston. Itse asiaa mielenkiintoisempi oli sen herättämä keskustelu Helsingin kaupunginvaltuustossa. Esimerkiksi Kokoomuksen Risto Rautava katsoi puiston nimen loukkaavan sotaveteraaneja ja vaati sen vuoksi puiston nimeä muutettavaksi. Kokoomuksen lisäksi myös RKP halusi muuttaa nimeä. Keskustelu kokonaisuudessaan löytyy tästä:

http://www.hel2.fi/helakanslia/Kaupunginvaltuusto/Keskustelupoytakirjat/061430202.htm

Lähinnä Vihreiden ja vasemmistopuolueiden äänin puiston nimi kuitenkin hyväksyttiin äänin 53-31.

Vastustajien mukaan joku asia on siis tuomittavaa, koska se heidän mukaansa loukkaa sotaveteraaneja. Viimeksi tätä ns. sotaveteraanikorttia käytti perussuomalaisten Pentti Oinonen homolausunnoillaan, mutta näemmä saman kortin käytön hallitsevat myös ainakin Kokoomuksen ja RKP:n edustajat. Musta on aina aikas rohkeaa väittää puhuvansa sotaveteraanien puolesta, enkä tässäkään asiassa usko, että he mitenkään yhtenä rintamana hyväksyisivät Pekurisen teloittamisen.

1990-luvun alkuun asti joku asia oli sopimatonta, mikäli sen katsottiin loukkaavan Neuvostoliittoa. Nyt kun halutaan käyttää samanlaista ”korttia”, niin vedotaan sotaveteraanien tunteisiin. Sotaveteraaneja oli kuitenkin satoja tuhansia eri yhteiskuntaluokista, joten on aika härskiä väittää tietävänsä mikä heitä kaikkia loukkaa.

Tietenkin mikäli kaikki olisivat toisen maailmansodan aikana toimineet samoin kuin Pekurinen, niin olisimme olleet liemessä, kun puna-armeija ylitti rajan marraskuussa 1939. Toisaalta mikäli taas vuonna 1918 kaikki olisivat toimineet samoin kuin Pekurinen, niin olisimme välttäneet teurastuksen, jossa kaatui lähes 40 tuhatta suomalaista.

Joka tapauksessa on vaikea uskoa, että yhden vakaumuksellisen pasifistin teloittamatta jättäminen olisi mitenkään heikentänyt Suomen asemaa loppuvuonna 1941, jolloin rintamatilanne ei edes ollut vastaavalla tavalla kriittinen kuin vaikkapa kesällä 1944. Lisäksi on hyvä muistaa, että esimerkiksi Väinö Linnan teosten (Tuntematon Sotilas & Sotaromaani) mukaan sotilaat pitivät omien teloittamista äärimmäisen vastenmielisenä, mikä pikemminkin vain heikensi joukkojen moraalia.

On jotenkin huolestuttavaa, kun monet haluavat eri syistä unohtaa aina ne historian ikävämmät jutut koskien esimerkiksi venäläisten sotavankien suurta kuolleisuutta jatkosodan aikana, suomalaisten keskitysleirejä Itä-Karjalassa tai vaikkapa omien sotilaiden teloituksia kesällä 1944. Näiden asioiden käsittely ei mitenkään ole pois siitä arvostuksesta, jota yhteiskunnassa aivan perustellusti tunnetaan sotaveteraanien panosta kohtaan. Nämä kansankunnan kipukohdat pikemminkin auttavat meitä syventämään kuvaa oman maan menneisyydestä ja samalla saamaan monipuolisemman kuvan kansakunnan historiasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (48 kommenttia)

Jukka Johansson

Erno Paasilinna kirjoitti Pekurisesta kirjan Rohkeus. Pitääkin lukea se uudestaan. Pekurisella oli vakaumus joka katsottiin niin raskaaksi rikokseksi, että hänet haluttiin tappaa.

"Esimerkiksi Kokoomuksen Risto Rautava katsoi puiston nimen loukkaavan sotaveteraaneja ja vaati sen vuoksi puiston nimeä muutettavaksi. Kokoomuksen lisäksi myös RKP halusi muuttaa nimeä."

- Isäni, vaikka sodassa olikin, ei taatusti olisi ollut sitä mieltä, että tuo nimi olisi häntä loukannut. Kyllä hän oli rauhan mies mieleltään, vaikka rintamalle menikin. Hän oli myös SKP:n jäsen ja ateisti.

Totta on, että sotaveteraaneja käytetään lyömäaseena ties mihin. Ei se veteraanijoukko mikään yhtenäinen massa ollut. Yksilöitä kaikki.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Aika lailla samoilla linjoilla. Sotaveteraaneja samoin kuin meitä nyky-suomalaisiakin oli varmasti aivan laidasta laitaan. Sen vuoksi minulla nousee aina niskakarvat pystyyn, kun joku kovaan ääneen esiintyy heidän nimissään.

Ilmeisesti Pekurisesta haluttiin todella tehdä jonkinlainen varoittava esimerkki, mutta itse en usko siitä konkreettista hyötyä olleen - vaan pikemminkin päinvastoin. Ja lienee samalla hyvä pohtia, missä tilanteissa valtiolla on oikeus teloittaa oman maansa kansalainen, mikäli katsoo sen olevan yleisen edun mukaista?

Jukka Johansson

"Ja lienee samalla hyvä pohtia, missä tilanteissa valtiolla on oikeus teloittaa oman maansa kansalainen, mikäli katsoo sen olevan yleisen edun mukaista?"

- Ei yhden vaarattoman ihmisen tappaminen voi koskaan olla yleisen edun mukaista. Sotaherrat saivat sotansa ja pasifisti tapettiin. En minä näe siinä mitään järkeä enkä varsinkaan moraalia.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Joo, en ole eri mieltä. Pekurisen tapaus oli mielestäni selkeästi harkittu teloitus, jota en aio mitenkään puolustella.

Sen sijaan olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä samat valtuutetut, jotka vastustivat Pekurisen muiston kunnioittamista, olisivat esimerkiksi omien teloittamisesta kesällä 1944: Loukkaisiko näiden valtuutettujen mielestä myös karkureina ammuttujen muiston kunnioittaminen jotenkin sotaveteraaneja?

Jukka Johansson

Tässä Erno Paasilinnan haastattelu kirjastaan ja Pekurisesta. Tiukkaa puhetta.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/teloitettu_p...

Pertti Väänänen

Valitettavsti Tapio Oksanen on bannattu täältä Usarista. Hän varmaan laskuvarjojääkärinä ja res. vääpelinä voisi hieman analysoida Arndt Pekurista.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Onko bannattu? Oikeastiko? :-D

Pertti Metsä

Vai valitettavasti? Onneksi. Saa viettää laavuöitä ihan rauhassa.

Jukka Johansson

Pertti Väänänen

Jos olikin bannattu, niin eipä montaa päivää kestänyt. Samanniminen nurmijärveläinen ainakin juuri kommentoi eräässä blogissa.

Keijo Koponen

Jotta vastaavilta tapauksilta vältytään tulevaisuuden sodissa, niin poistetaan asevelvollisuus ja liitytään Natoon.
Luulisi tämän järjestelyn sopivan aseistakietäytyjäliitollekin.

Käyttäjän kuoppari kuva
Ari Kuoppa-aho

Pekurisesta olisi hyvä tehdä elokuva. Aihe on ajaton ja elokuva varmasti herättäisi mielenkiintoa myös ulkomailla.

Pertti Metsä

Kyllä, Renny Harlin ohjaajaksi ja Timo Koivusalo pääosaan.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Elokuvan aiheena voisi tosiaan olla ihan mielenkiintoinen, sillä Pekurinen sai tosiaan aikoinaan ihan kansainvälistäkin julkisuutta.

Mutta ehkä tekijätiimiksi kuitenkin joku muu kuin Harlin/Koivusalo...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Frank Sinatran ja Albert Maltzin piti aikoinaan tehdä elokuva Eddie Slovikin tapauksesta, mutta Kennedy sai heidät luopumaan ajatuksesta, kun Eisenhowerin kauden viimeiset kuukaudet olivat vielä menossa. Jonkinlainen tv-elokuva syntyi sittemmin.

Voisin maksaa viisikymppiä Pekurisesta tehtävän elokuvan suunnittelusta, kuten jotkut hullut maksoivat Mannerheim-elokuvasta, joka toteutuu vuonna 2100.

Jukka Johansson

Ari Kuoppa-aho

Hyvä idea. Varsinkin kun häntä puolustivat tällaiset ihmiset.

"Pekurisen tapaus huomattiin ulkomailla, ja hänen tuekseen laadittiin vuonna 1930 vetoomus Suomen silloiselle puolustusministerille Juho Niukkaselle. Vetoomuksen allekirjoittivat Britannian parlamentin 60 jäsenen lisäksi muiden muassa H. G. Wells, Henri Barbusse ja Albert Einstein."

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Kovia nimiä tosiaan löytyi Pekurisen puolustajista. Mikäli joku haluaa elokuvan Pekurisesta tehdä, niin kyllä minäkin olen valmis sitä vähintäänkin muutamalla kympillä sponssaamaan.

Käyttäjän wahrheit kuva
Kari Kero

Isäni taisteli Kollaanjoella talvisodassa ja Laatokan pohjoispuolella jatkosodassa. Puolisoni isä kieltäytyi uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi aseesta, istui vankilassa, mutta osallistui linnoitustöihin ja muuhun aseettomaan palvelukseen.

En arvota kumman panos Suomelle sotien aikana oli painavampi. Kunnioitan suuresti molempia miehiä ja miesten valintoja.

Virallinen Suomi kohtelee muuten appeani tasavertaisena muiden sotaveteraanien kanssa.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Mukava kuulla. Veteraanien ohella tehtiin myös paljon muutakin tärkeää työtä maan hyväksi, mitä ei ole syytä väheksyä eikä unohtaa.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Tiedän, että eräs käsikirjoittaja on vuosia yrittänyt saada läpi Pekuris-leffaa. Valmis käsis on.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Mielenkiintoista. Mikäli voit jakaa vähän enemmän lisätietoa, niin voidaan keskustella aiheesta.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Hirmuteot on tärkeää muistaa, niin omat kuin vihollisten.

Suomen siviilipalvelusmiehet eivät vieläkään ole vapautettuja palveluksesta muuten kuin rauhan aikana. Tosin nykyään ehkä älyttäisiin olla viemättä heitä rintamalle.

Hieman erikoinen musiikillinen tulkinta, Casey Ryback & Katkotut Kädet: Balladi Arndt Pekurisesta (mp3)

http://www.mikseri.net/music/play.php?id=458183&ty...

Jukka Johansson

En ole tiennytkään että Pekurisesta on laulu tehty. Hieman erikoinen esitys, mutta totuudellinen.

Jaakko Anttila

Saksalaiset ilmoittivat keväällä 1944 suomalaisille, että puna-armeijan suurhyökkäyksen torjuminen on mahdotonta. Puna-armeijan massiivinen materiaaliylivoima Länsi-Kannaksella kesäkuussa 1944 sai monet suomalaiset sotilaat lähtemään pakoon käskyistä huolimatta. Pakenemista vauhdittivat desanttien kaksi viikkoa jatkuneet "Irtautukaa!" huudot selvällä suomen kielellä.

Sen vuoksi Suomen sotaväen rikolakia muutettiin Viipurin menettämisen jälkeen kesäkuussa 1944 samaan aikaan, kun ryssä löi päänsä Karjalan mäntyyn. Talin-Ihantalan suurteistelussa 30 Suomen armeijan pataljoonaa torjui ja tuhosi 120 puna-armeijan pataljoonaa Suomen armeijan raskaan tykistön ja saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn tuella. Karkurit eivät osallistuneet ratkaiseviin torjuntataisteluihin, joissa Leningradin rintaman joukot vuotivat verensä kuiviin Talissa ja Ihantalassa. Karkureita teloitettiin Suomen valtion sotaväen rikoslain perusteella sekä Ihantalassa että U-linjalla Laatokan luoteispuolella Suomen armeijan täydelliseen torjuntavoittoon päättyneiden taistelujen tauottua heinäkuun puolivälissä 1944.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Historiahan on ihan kiinnostava aihe noin yleisestikin. Tässä oli kuitenkin kyse miehestä, joka teloitettiin jo vuonna 1941 siitä rikoksesta, ettei ollut koskaan tehnyt kenellekään pahaa.

Erik Johansson

Arndt Pekurinen murhattiin vuonna 1941. Silloin ei lainsäädäntö sallinut karkureiden teloitusta paikan päällä ilman oikeuskäsittelyä. Sitäpaitsi Pekurinen ei ollut karkuri, hän oli johdonmukainen aseistakieltäytyjä. Sitäpaitsi vuoden 1944 lainmuutoskin salli pikateloituksen vain majurin ja korkeamman sotilasarvon omaaville komentajille. Pentti Valkonen oli vuonna 1941 Pekurisen murhatessaan kapteeni.

Valkonen kaatui Lapin sodassa Tornion valtausoperaatiossa taistelussa niitä samoja saksalaisia vastaan, joille alistettuna hän oli Siilasvuon divisioonassa vuonna 1941 Pekurisen murhannut. Näin Valkonen välttyi sodan jälkeiseltä sotarikossyytteeltä.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Melko pitkään tämä ketju pysyikin asiallisena...

Arndt Pekurinen osallistui koko lyhyen ikänsä sodanvastaiseen torjuntataisteluun, ettei Tali-Ihantalaa, SS-panttipataljoonaa, holokaustia, Stalingradin piiritystä yms olisi ikinä tullut. Ja teki sen olematta vasemmistolainen tai uskonnollinen pasifisti. Mies oli kymmeniä vuosia aikaansa edellä.

Jaakko Anttila

Anakronismi (kreikan ανά (ana) 'vastaan' ja χρόνος (khronos) 'aika') tarkoittaa jonkin asian sijoittamista sille sopimattomaan aikakauteen.
Anakronismiin sortumisen vaara piilee tutkittaessa menneisyyden tapoja tai kun historialliselle asialle annetaan merkitys nykyajan kautta.

Maailmanvallankumouksen oli määrä alkaa Suomesta. Pietarin suomalainen punakaarti aloitti Suomen kansalaissodan. Tuhat Pietarin suomalaisen punakaartin jäsentä saapui Suomeen suurilla asejunilla, jotka Jukka Rahja oli lastannut Leninin käskystä Pietari-Paavalin linnoituksesta. Suomen työväenliikkeen johdolta ei kysytty mitään, kun punaiset teloituskomennuskunnat ja punaiset teloituskeskukset aloittivat toimintansa punaisten vallassa olleilla alueilla. Lentävät punaiset liikkuivat asutuskeskuksissa ja maaseudulla teloittamassa luokkavihollisia ja maltillisia vasemmistolaisia. Lentävät punaiset liikkuivat ratsain 10-80 miehen kokoonpanoissa toteuttamassa komentajansa etsi ja tuhoa -käskyjä ja omavaltaisia teloituksia. Lentävät punaiset olivat vapaaehtoisia ja liikkuivat vaihtelevissa kokoonpanoissa, minkä vuoksi yhtäkään lentävää punaista murhaajaa ei asetettu edesvastuuseen punaisen vallan aikana.

Maailmanvallankumosta kiihkeästi odottaneet Suomen punaiset syyllistyivät myös sekä joukkoteloituksiin että teloituskeskusten ylläpitämiseen kansalaissodan aikana. Tunnetuimpia teloituskeskuksia olivat Akaa (Toijala) ja kansainvälistäkin kuuluisuutta saavuttanut Koria (Kouvola). Teloituskeskuksissa murhattiin luokkavihollisia ja pohjoiseen rintamalle pyrkineitä valkoisia.

Kansalaissodan jälkeen Venäjälle paenneet ja Suomen Pankin valuuttavarannon ryöstäneet punaiset perustivat Suomen kommunistisen puolueen, jonka tavoitteena oli Neuvosto-Suomi. Neuvosto-Suomen tavoite julistettiin SKP:n jokaisen edustajakokouksen julkilausumassa 1920-luvulla ja 1930-luvulla. SKP julisti jo vuonna 1921, että Neuvosto-Suomessa äänioikeus on vain työläisillä ja pienviljelijöillä.

SKP valitsi ja puna-armeija koulutti suomalaiset punaupseerit, "punaiset jääkärit", joiden tehtävänä oli hyökätä Suomeen puna-armeijan kärkijoukkona. Se päivä koitti 30.11.1939.

Tarton rauhansopimus kielsi etappitoiminnan toisen sopimuspuolen alueella. Neuvostoliitto rikkoi Tarton rauhansopimusta törkeästi ja jatketusti lähettämällä Suomeen 20 vuoden ajan suomalaisia punaupseereita, SKP:n Neuvosto-Suomi -asiamiehiä ja vakoojia. Yksin Kannaksella oli 4 SKP:n etappireittiä.

SKP:n sotilaskomitean Suomessa levittämä materiaali löytyy Kansan arkistosta. SKP:n sotilaskomitea harjotti 20 vuoden ajan agitaatiota Suomen vasemmistolaisten asevelvollisten keskuudessa. "Kyllä työläissoturi tietää, ketä vastaan hän aseensa kääntää, kun vallankumouksen hetki koittaa." Se hetki koitti 30.11.1939. Sen varalta Suomen valtio jätti 100 000 vasemmistolaista asevelvollista vaille sotilaallista koulutusta 1920-luvulla ja 1930-luvulla.

Moskovasta johdettujen Neuvosto-Suomi -SKP:n jäsenten maailma oli mustavalkoinen. Kominternin ja SKP:n kirjoissa kaikki muut kuin kommunistit olivat fasisteja ja suomalaiset sosiaalidemokraatit olivat sosiaalifasisteja.

Siinä tilanteessa vastapuolen eli Suomen oikeiston ja Suomen äärioikeiston maailmankuva ei voinut olla mitään muuta kuin yhtä mustavalkoinen.

Markku Salomaan väitökirja "Punaupseerit", 1992, ISBN 951-0-17445-9.

Erik Johansson

Arndt Pekurinen ei ollut kommunisti eikä ole näyttöä hänen vasemmistolaisuudestaankaan. Näin ollen hän ei ollut Suomen poliittisen oikeiston poliittinen vastustaja. Sen sijaan Pekurinen oli kansainvälisissä yleismaailmallisissa puitteissa järjestäytynyt ja tunnettu rauhanliikkeen aktivisti ja aseistakieltäytyjä.

Rinnastaessaan Pekurisen toiminnan tapahtumiin Suomen sisällissodassa vuonna 1918 sekä kommunistien toimintaan maailmansotien välisenä aikana Jaakko Anttila syyllistyy - anakronismiin.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Hyvä pointti. Ei pasifistit mitenkään välttämättä ole vasemmistolaisia, vaan heitä löytyy aivan hyvin muidenkin aatesuuntien kannattajissa.

Pekurisen liittäminen kommunisteihin ilman mitään perusteluja on kyllä aikamoista historian vääristelyä.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Tuo ylläkuvattu tietenkin osittain selittää Pekurista käsitelleiden lapualaisten, virkamiesten ja upseerien järkyttävää kognitiivista dissonanssia. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan... Silti julmuus ja lain- ynnä oikeudenvastainen toiminta oli pöyristyttävää. Monessa muussa suhteessa Suomi koetti sodankin oloissa pysytellä läntisenä oikeusvaltiona.

kati sinenmaa

Minua on taasen kovasti liikuttanut Akseli ja Eelo Isohiiden kohtalo;
Punaiset teloittivat heidät, koska he eivät suostuneet ottamaan asetta:
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26639-aksel...

Siinä meni kaksi parhainta miestä, mitä Suomessa on konsanaan nähty
http://fi.wikipedia.org/wiki/Akseli_Isohiisi

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

En ole tuohon asiaan sen kummemmin perehtynyt, mutta wikipedian mukaan vaikuttaa, että tällä sisällissodan teloituksella voi yhtäläisyyksiä Pekurisen tapauksen kanssa: aseen kantamisesta kieltäytynyt/neet teloitetaan varoitukseksi muille.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Ei kukaan ole paras, mutta keskimääräistä parempia on moni.

Sota toimii tavallisen sotamiehen osalta näin: sinut laitetaan rintamalle ja asetetaan tilanteeseen, missä joko tapat tai tulet tapetuksi. Joko omien tai vihollisen toimesta. Lopusta huolehtivat ihmiseläimen normaalit selviytymisvaistot (joihin lukeutuu toki myös kostonhimo).

Parhaat pasifistit pystyvät taistelemaan noita vaistoja vastaan äärimmäisessäkin tilanteessa. Itse olen siviilipalvelusmies, mutta en rehellisesti sanottuna tiedä, pystyisinkö samaan kuin kukaan näistä vakaumuksensa vuoksi teloitetuista.

Toivon, ja pidän onneksi todennäköisenä, ettei minun tarvitsekaan ikinä tietää.

kati sinenmaa

Pysyn sanoissani; Isohiisiä parempia ei ole tässä maassa nähty; Jeesuksesta heti seuraavia. Toivoisin, että heidän hauta avattaisiin ja heidät kloonattaisiin takaisin elämään. Olivat semmosia velikultia, että vaikka oli kiirus syksyiseen kokoukseen, niin nähdessään vanhuksen perunapellon perunoiden olevan vielä nostamati, niin poikkesivat tieltä ja nostivat perunat ylös...

Pitivät ikkunalla kaikki rahansa. Vieras kun tuli sisään ja ihmetteli, että ettekö pelkää, jos joku ne ottaa, niin poijjaat vaan tokasivat, että varmaan tarpeeseensa sitten ottavat. Minusta vaikka Pekurinen olikin kaiketi asenteen mies, niin häntä ei voi verrata mitenkään Isohiisiin; He tekivät aidosti hyvää ja puhuivat hyvin.

ps. Luulenpa ma, että Pekurinen hyvin tiesi Isohiisien tarinan ja piti kaiketi heitä esikuvinaan.

Jukka Johansson

kati sinenmaa

Tässä blogissa oli käsittääkseni aiheena Pekurinen, ei Isohiisi tai Jeesus.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

No, Isohiisien tarinasta on ihan järkevää kuulla tässä yhteydessä, vaikka Jeesus ei niin kiinnostakaan :-)

Esimerkiksi minun isoisäni isä oli tolstoilainen pasifisti ja hänen poikansa, isoisäni, innokas punakaartilainen, sosialidemokraatteja molemmat.

kati sinenmaa

Pekurinen, Isohiidet ja Jeesus kuuluvat samaan yhteyteen; Ilman Jeestusta ei olisi ollut Isohiisiä,ja tuskin Isohiisien tarina on voinut jäädä Pekuriselta kuulematta. En mahda sille mitään, jos joku saa näppyjä Jeesuksesta, mutta historia pitäisi ottaa sellaisenaan, eikä alkaa väännellä sitä siksi, että ei satu pitämään jostakin.

Mun puolesta voitte jatkaa ikään kuin Pekurisen maailmankuva olisi pudonnut taivaasta, tai pullosta. Yritin vain tuoda esille ainakin yhden seikan, joka sai Pekurisen käyttäytymään tietyllä tavalla. Menkää te muut vaan edelleen sotaan ja antakaa pappien siunata teidän tekonne --jeesuksen nimeen.
Mun puolesta tämä asia on nyt loppuun käsitelty

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kauan sitten ostin itselleni kaksi "Arndt Pekurinen elää" -t-paitaa. Ajattelin, että joskus sopivassa tilaisuudessa voin pukea sellaisen ylleni.

Sitä tilaisuutta ei ole tullut. No, odottakoot paidat seuraavia sukupolvia.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Nykyisen ulkoministerin isosetä sai aikaan sen, että Parkanon kunta kerta kaikkiaan kieltäytyi osallistumasta sisällissotaan. Kun siihen aikaan oli tapana päättää kokoukset kohottaviin yhteislauluihin, Aleksius Tuomiojan ehdotuksesta kuntakokous päätettiin lauluun Juokse porosein.

Keijo Koponen

Luin hiljattain brittiläisen sotahistorioitsian Antony Beevorin kirjan "Stalingrad" uudelleen. Siitä on jäi mieleen kohta, jossa kerrottiin kuinka armoton puna-armeija oli omilleen. Stalingradin taistelujen aikana neuvostoarmeija teloitti omia sotilaita tilastojen mukaan noin 13 500. Eli enemmän kuin kokonaisen divisioonan verran. Ja täytyy myös muistaa että poliittiset upseerit ja NKVD-joukot tappoivat perääntyviä sotilaita tuhansittain, jotka kirjattiin "tavallisiksi" kaatuneiksi.
Elikkä verrattuna vastapuolen armeijaan, kumpi mahtoi olla parempi tavalliselle soltulle?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Varmaan Suomen. Arndt Pekurinen ei kuitenkaan ollut tavallinen solttu. Päin vastoin, fiksu ihminen, joka ei suostunut sokeaan tappamiseen.

Keijo Koponen

Isä aurinkoinen eli Josif Stalin sanoi, että yhden ihmisen kuolema on tragedia mutta miljoonan ihmisen kuolema on vain tilastoja. Ja hän oli oikeassa siinä. Neukkulassa kuoli 100 miljoonaa samaan aikaan kuin Pekurinen, mutta ei heitä kukaan muista, koska he ovat "epävarmoja tilastoja"
Joten eiköhän pitäisi nimetä puisto kaikille teloitetuille toisen maailmansodan aikana eikä vain Pekuriselle.

Jukka Johansson

Jari-Pekka Vuorela

Pekurinen ei ollut sotilas lainkaan. Hän ei ollut koskaan asetta kädessään pitänyt, eikä saanut päivääkään sotilaskoulutusta.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Koetetaan nyt pitää sentään faktat hanskassa: toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitossa kuoli kaiken kaikkiaan 20 miljoonaa ihmistä.

Ei tässä olla mitenkään vähättelemässä muita toisessa maailmansodassa kaatuneita. Neuvostoliitto oli toki omien teloituksissa varmasti oma lukunsa, mutta ei se silti estä meitä käsittelemästä omia asioitamme.

Eikä Pekurinen ole ainoa Suomessa sotien aikana teloitettu, vaan on heitä paljon muitakin. Pekurisen tapaus on vain esimerkki siitä, miten poikkeusoloissa demokraattisessakin maassa ihminen voidaan teloittaa vakaumuksensa vuoksi ihan vaan koska hänestä haluttiin tehdä esimerkki. Kyllä hän minun mielestäni on puistonsa ansainnut.

Juha Petri Heinola

"1990-luvun alkuun asti joku asia oli sopimatonta, mikäli sen katsottiin loukkaavan Neuvostoliittoa. Nyt kun halutaan käyttää samanlaista ”korttia”, niin vedotaan sotaveteraanien tunteisiin."

Nyt tulee kyllä valetta suoraan Virrin rectumista. Neukku kortin tilalle on tullut islam ja muslimikortti. Ja tällä kortilla te vihertäjät olette kieltäneet lapsiltamme koulujen joulujuhlat, jos yksikin musulmaani on joukossa. Ettei hän vaan loukkaannu vääräuskoisten tanhuista.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Olisiko liikaa vaadittu, että keskustelussa keskityttäisiin itse asiaan?

Ja jos nyt edes yhdellä esimerkillä voisit kertoa, milloin minä olen pelannut jotain muslimikorttia tai ollut kieltämässä lapsilta joulujuhlat?

Juha Petri Heinola

Vesa Virri: "Lisäksi on hyvä muistaa, että esimerkiksi Väinö Linnan teosten (Tuntematon Sotilas & Sotaromaani) mukaan sotilaat pitivät omien teloittamista äärimmäisen vastenmielisenä, mikä pikemminkin vain heikensi joukkojen moraalia."

Sotaromaani, eli sensuroimaton versio Tuntemattomasta Sotilaasta, on todella mielenkiintoinen luettava. Sensuroituja kohtia on niin paljon, että lähes koko kirjan sanoma muuttuu täysin.

Varsinkin sen teloituskohtauksen jälkeen Tuntemattomassa sotilaassa siirrytään suoraan eteenpäin, mutta sotaromaanissa kertoja (Linna) takertuu lähes kaksi sivua kestävään tuomitsevaan yksinpuheluun, jossa tuomitaan voimakkaasti teloitukset kurinpitokeinona.

Sotaromaani on tuntemattomaan erittäin pasifistinen kirja ja todella voimakkkaasti "sotahulluja upseereita" arvosteleva. Tuntemattoman sensuroija on selvästi ollut oikeistolainen, sillä kaikki äärivasemmiston agendaan sopivat kohtaukset on poistettu kuten esim. kertojan voimakas tuomio teloituksista, upseerien halu tapattaa miehiä kunniamerkkien tähden, upseerien ja lottien seksisuhteet (Sarastien ja Kotilaisen kohtaus poistettu), uskontoa halventavat kohtaukset, Mannerheimia vähääkään halventavat kohtaukset (Hitlerin synttärivierailu), kaikki seksuaalisanasto jne.

Jos tuntematon olisi ilmestynyt 70-luvulla, niin se olisi varmasti ilmestynyt sellaisenaan.

Käyttäjän vesavirri kuva
Vesa Virri

Voipi olla totta, että 70-luvulla kirja olisi ollut aivan toisenlainen. Mielestäni kuitenkin suuri osa poistoista on aivan perusteltuja, sillä tällöin kirjasta tullut tiiviimpi paketti ja kokonaisuutena selkeästi parempi.

Linna oli käsittääkseni isosta osasta muutoksista kyllä samaa mieltä kustannustoimittajan kanssa ja ainoa kohtaus, josta hän piti tiukasti kiinni, oli Lahtisen yksinpuheluosuus ja se palautettiinkin kirjaan - joskin lyhennettynä.

Tuntemattomasta ei muutenkaan välttämättä olisi tullut yhtä lailla koko kansan kirja, - jota oikeistolaisetkin poliitikot nykyään siteeraavat - mikäli se olisi julkaistu alkuperäisessä muodossaan.

Toimituksen poiminnat