Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Kuntatasolla kielilain perusajatuksena on alunperin ollut se, että kunta on kaksikielinen, mikäli vähemmistönä olevia suomen- tai ruotsinkielisiä on vähintään kahdeksan prosenttia kunnan asukkaista. Tämän lisäksi lakiin on myöhempinä aikoina tehty kaksi olennaista lisäystä: Ensinnäkään kaksikielinen kunta ei muutu yksikieliseksi, ellei vähemmistönä olevan kieliryhmän osuus laske alle kuuden prosentin. Lisäksi kunta on kaksikielinen, mikäli sen asukkaista vähintään 3000 puhuu vähemmistönä olevaa kieltä.
Pohdin tässä kirjoituksessani, miksi RKP:lla on Suomessa niin paljon
valtaa, kun taas Perussuomalaisilla sitä on hyvin vähän. Tämä tuntuu jotenkin
oudolta, sillä Perussuomalaisten kannatus on paljon suurempi ja esimerkiksi
nykyisessä eduskunnassa Perussuomalaisilla (39) on neljä kertaa enemmän
kansanedustajia kuin RKP:lla (10).
Marraskuussa tuli kuluneeksi 70 vuotta Suomen tunnetuimman
pasifistin Arndt Pekurisen teloittamisesta. Pekurisen henkilöhistoria ja
kuolemaan johtaneet tapahtumat ovat yleisesti tunnettuja (lainaus Wikipediasta):
Kansanedustaja Mika Niikko jatkaa kampaanjaansa seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia vastaan ensin eilisessä A-talkissa ja jatkaen täällä Uudessa Suomessa: http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85710-a-talk-tarvitaanko-tasa...
Eilisessä keskustelussa Niikko toi kyllä aivan rehellisesti esille oman kantansa: Homoseksuaalien vertaaminen insestiin oli kyllä jopa Niikolta suoranainen pohjanoteeraus. Tähän ei tainnut kyetä edes Päivi Räsänen homoillassa.
Ranskasta kuuluu kummia: Siellä useat maan rikkaimmat liikemiehet vaativat hallitukselta toimia rikkaiden verotuksen kiristämisestä. Ranskassa monet miljonäärit ovat ilmeisesti heränneet Ranskan heikentyneeseen taloustilanteeseen ja halunneet omalta puoleltaan näyttää esimerkkiä, miten toimia isänmaan hyväksi.
Keskustelut samaa sukupuolta olevien parien avioliitoista on
viime aikoina noussut kovasti esille. Mielestäni julkisessa keskustelussa on
kuitenkin sekoitettu kaksi asiaa: Nimittäin oikeus tasa-arvoiseen avioliittoon
valtiollisella tasolla ja toisaalta uskonnollisissa yhteisöissä. Ensimmäinen on
mielestäni ihan puhdas tasa-arvokysymys, joka olisi pitänyt ratkaista jo aikoja
sitten: Valtion ei tule määrätä, kenen ihmisen kanssa kukin voi mennä naimisiin
vaan kaikkien parien on oltava juridisesti tasa-arvoisessa asemassa
seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan riippumatta.
Jokunen viikko sitten pohdiskelin, että tärkeintä olisi nyt
saada maahan hallitus. Suomi on vaativien päätösten edessä ja nyt tarvitaan
niitä vastuunkantajia. Hallitus on poikkeuksellisen laaja, sillä viimeksi näin
monta puoluetta on ollut mukana sota-aikana. Pohdiskelen tässä hieman uuden hallituksen
asemaa, toimintamahdollisuuksia ja hallitusohjelmaa.
Totta kai voi. Tästähän on esimerkkinä Belgia, joka on jo
yli vuoden ollut ilman hallitusta. Mitään hyvää tämä ei kuitenkaan lupaa.
Huonokin hallitus on parempi kuin ei hallitusta ollenkaan.
Suomi elää nyt vakavassa taloudellisessa tilanteessa ja maa tarvitsee
toimintakykyisen hallituksen, joka pystyy myös tekemään niitä ikäviä mutta
välttämättömiä päätöksiä. Mikäli pattitilanne jatkuu, eikä mitään tehdä, niin
voi käydä niin, ettei Perussuomalaistenkaan tarvitse kohta enää huolehtia
Euroopan kriisimaiden tukemisesta, kun me olemme heidän joukossaan.
Perussuomalaiset ovat siis tänään ilmoittaneet, etteivät lähde hallitukseen. Tämän seurauksena Jyrki Katainen on ilmoittanut, että hallitusneuvottelut aloitetaan Kokoomuksen johdolla aluksi SDP:n, RKP:n, Vihreiden ja Kristillisdemokraattien kanssa.
Soinin päätös tuli varmaan useimmille yllätyksenä, sillä vaikka tiedettiinkin hänen olevan eri linjoilla Eurooppa-politiikassa Kokoomuksen ja demareiden kanssa, niin useimmat olettivat hänen kuitenkin pitävän oven ainakin raollaan.
Kun sunnuntaina
kuulin vaalituloksen, niin olin rehellisesti sanoen järkyttynyt. Useampi päivä
meni asiasta toipuessa, mutta nyt kun tuloksesta on kulunut jo useita päiviä,
täytyy myöntää, ettei tulos nyt ollut niin synkkä kuin ensin ajattelin:
Vaikka muun
muassa Vihreät ja Vasemmistoliitto kärsivät vaaleissa tappion, niin tätä voi
pitää terveellisenä herätyksenä – sekä puolueille että sen kannattajille.