Eilen hallitus teki talouden nykytilanteessa välttämättömän päätöksen eli päätti samalla sekä miljardien säästöistä että veronkorotuksista. Lopputulos on selkeä kompromissi, sillä lienee selvää, ettei kuuden puolueen hallituksessa mikään puolue voi saada kaikkia tavoitteitaan läpi. Säästöjen ohella tuloja lisätään sekä Kokoomuksen kannattaman arvonlisäveron nostolla että vasemmiston kannattamaa tuloverotusta kiristämällä.
Pohdin tässä kirjoituksessani, miksi RKP:lla on Suomessa niin paljon
valtaa, kun taas Perussuomalaisilla sitä on hyvin vähän. Tämä tuntuu jotenkin
oudolta, sillä Perussuomalaisten kannatus on paljon suurempi ja esimerkiksi
nykyisessä eduskunnassa Perussuomalaisilla (39) on neljä kertaa enemmän
kansanedustajia kuin RKP:lla (10).
Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt, miksi Timo Soinin ”plokia”
ei saa täällä Uudessa Suomessa mitenkään kommentoida.
Täällä Uudessa Suomessa kirjoittavista tunnetuista
poliittisista nimistä esimerkiksi Osmo Soininvaara, Paavo Väyrynen, Jan
Vapaavuori tai vaikkapa perussuomalaisten oma Anssi Joutsenlahti sallivat
kommentoinnin omissa blogeissaan.
Olen harvoin
ollut niin hämmästynyt kuin pari päivää sitten, kun luin Perussuomalaisten
rasismin vastaisesta ohjelmasta. Ohjelman on laatinut hallintovaliokunnan
puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja siinä viedään tasa-arvon käsitys äärimmilleen,
kun myös ns. positiivinen diskriminaatio kielletään.
Perussuomalaiset ovat siis tänään ilmoittaneet, etteivät lähde hallitukseen. Tämän seurauksena Jyrki Katainen on ilmoittanut, että hallitusneuvottelut aloitetaan Kokoomuksen johdolla aluksi SDP:n, RKP:n, Vihreiden ja Kristillisdemokraattien kanssa.
Soinin päätös tuli varmaan useimmille yllätyksenä, sillä vaikka tiedettiinkin hänen olevan eri linjoilla Eurooppa-politiikassa Kokoomuksen ja demareiden kanssa, niin useimmat olettivat hänen kuitenkin pitävän oven ainakin raollaan.
Portugalin tukipaketin hyväksyminen on saanut yhä omituisempia
piirteitä: Ensinnäkin Portugali-paketti oli alunperin Kokoomuksen kynnyskysymys
hallitusyhteistyölle, mutta nyt Jyrki Kataisen johdolla Kokoomus on tästä
luopunut. Todennäköiset tulevat hallituskumppanit eli perussuomalaiset ja demarit
eivät puolestaan tunnu haluavan olla päätöstä tekemässä, vaan ovat halunneet
sälyttää työn edelliselle hallitukselle, jolla ei ole enää edes eduskunnassa
enemmistöä.
Eilen Ylen ykkösaamussa kuultiin se, mitä monet ovat jo
odotelleetkin: Timo Soini muutti mieltään Portugalin tukemisessa. Aiemmin hän
vastusti tukea hyvin jyrkästi, mutta nyt hänen mukaansa: ”asia on
neuvoteltavissa.”
Sinänsä ymmärrän hyvin, että kokenut poliitikko
haluaa ministeriksi. Ymmärrän myös sen, että joskus politiikassa täytyy tehdä kompromisseja;
kaikkia tavoitteita ei aina voi saavuttaa vaan joskus pitää osata myös
joissain asioissa antaa periksi saadakseen toisia läpi.
Kun sunnuntaina
kuulin vaalituloksen, niin olin rehellisesti sanoen järkyttynyt. Useampi päivä
meni asiasta toipuessa, mutta nyt kun tuloksesta on kulunut jo useita päiviä,
täytyy myöntää, ettei tulos nyt ollut niin synkkä kuin ensin ajattelin:
Vaikka muun
muassa Vihreät ja Vasemmistoliitto kärsivät vaaleissa tappion, niin tätä voi
pitää terveellisenä herätyksenä – sekä puolueille että sen kannattajille.
Nyt kun vaaleihin on viikko, niin vielä on aikaa pohtia, millaisen hallituksen Suomessa mieluiten näkisi vaalien jälkeen. Itse asiaa
mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, että paras hallituspohja olisi
Kokoomuksen, demareiden, vihreiden ja
mahdollisesti Vasemmistoliiton yhteishallitus eli niin kutsuttu
sateenkaarihallitus.