Vesa Virri Uskaltaa uskaltaa

koti-isä

Kaksi kuukautta kotona - mitä olen oppinut?

Isyys - ja vanhempainvapaani on nyt melkein puolivälissä, joten on välitilinpäätöksen aika: Eli nyt on hyvä pohtia, mitkä asiat ovat menneet oletusten mukaan ja mitkä ovat taas tulleet enemmän tai vähemmän yllätyksenä.

Maailma muuttuu, Eskoseni

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten vähän muita isiä on näkynyt missään kerhoissa. Nyt täytyy sitten rehellisesti sanoa, että tällä viikolla on tapahtunut pientä mutta selkeää muutosta: Sekä muskarissa että perhekerhossa oli molemmissa yksi toinenkin isä paikalla.

Oli vielä ilo huomata, että isät olivat hyvin erilaisia. Toinen oli vähän sellainen jähmeä, joka oli ehkä tullut paikalle vaan koska lapsen äiti oli sanonut, että siellä on muitakin miehiä - tai siis mies. Oli kyllä mukana leikeissä, mutta näytti siltä, että koki olevansa väärällä planeetalla - siis Venuksella.

Muskariin – mä kaipaan niin?

Oltiin Sofian kanssa ensimmäistä kertaa muskarissa. En ollut koskaan aiemmin ollut sellaisessa, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Tai no rehellisesti sanoen, tiesin tasan tarkkaan: Olen ainoa isä paikalla, kaikki muut ovat äitejä, vetäjänä on joku ylipirteä naispuolinen Marco Bjurström, soitetaan kannelta ja lauletaan simppeleitä kappaleita, joiden kertosäkeistä saa koko viikon korvamadon.

Kaksin kotona

Aloitin tänään puolivuotiaan tyttäreni kanssa kahdestaan kotona ja ajattelin sen vuoksi alkaa pitää blogia säännöllisen epäsäännöllisesti. Tarkoituksena on samalla myös rohkaista muita samassa tilanteessa olevia jäämään yhä rohkeammin kotiin. Vaikka taloudellisessa mielessä kotiin jääminen ei välttämättä olekaan järkevää, uskon, että tämä on kokemus, jota en tule katumaan.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä